perjantai 28. syyskuuta 2012

Animea Arvostelussa: コクリコ坂から Kukkulan tyttö ja sataman poika

Moikkelis kaikille lukijoille.

Tuli sitten tänään nähtyä tuon Miyazakin pojan ohjaama leffa joka nousi helposti top 3 ghibli leffoihin omasta näkökulmastani ainakin. Kun ensimmäiseksi kuulin tästä elokuvasta mietin vaan että toivottavasti saataisiin Suomeen sama leffa valkokankaille. Ehdin nähdä trailerin tästä leffasta josta ei kuitenkaan paljoa itselleni selvinnyt pari asiaa kummiskin. No ennen kun aloitan tämän arvostelun niin kerrotaan nyt kuitenkin että 
tässä saattaa olla spoilereita joten lukeminen omalla vastuulla!


Nimi: コクリコ坂から - Kukkulan tyttö Ja Sataman poika
Ohjaaja: Goro Miyazaki
Tuottaja: Toshio Suzuki
Kirjoittanut: Hayao Miyazaki ja Keiko Niwa
Musiikki: Satoshi Takebe, 
Laulun sanat: Aoi Teshima
Animaatiostudio: Studio Ghibli
Lisensöinyt: Toho
Julkaistu: 16.7.2011

Copyright: (Studio Ghibli)










Juoni:

Kokuriko zaka kara sijoittuu Yokohamaan vuoteen 1963 jossa nuori kouluikäinen tyttö Umi Matsuzaki asustelee siskojen ja perheensä kanssa ja hoitaa arkipäivän askareita. Umia tosin vaivaa eräs asia hänen isänsä lähti merille ja hänen laivansa upposi korean sodan aikana ja miehestä ei ole kuulunut sen jälkeen mitään pitkiin aikoihin. 
Tämän takia Umi on tehnyt lupauksen itselleen että hän nostaa aina lipun salkoon toivoen että tämä näkisi isänsä ja palaisi kotiin.


Voi tuota poikaa kun hulivili on:

Leffan nimessä olevan sataman poika ei ole vain turhaan nimessä. Vaan leffassa tavataan eräs nuori poika joka asuu satamassa ja pitää kerhotalolla kokouksia koska tämä aiotaan sulkea koska paikkaa ei ole pesty vuosiin ja se on kunnon sikolätti. No tietysti pojat ovat jo tuhoonuomittuja koska kerhotalo aiotaan sulkea ja eihän kukaan haluaisi että niin kävisi. Onneksi Umi saapuu paikalle ja keksii että tytöt voisivat vähän auttaa poikia siinä urakassa ja siinä vaiheessa kaikki rupeavat työn touhuun ja hauskaa on. Pojan nimi on Shun ja hän on joka paikan touhuja joka valmistelee kerhohuoneen lehtiilmoituksia seinille.


Shun on suurisuu :P
(Copyright: Studio Ghibli)










Itke tyttö itsesi uneen:

Elokuvassa nähdään myös varmaan koko leffan koskettavin kohtaus joka itseäni kosketti ainakin todella paljon. Umi saa hetken aikaa olla isänsä ja äitinsä luona ja tuntea tuon läheisyyden tunteen samalla taustalla soi koskettava kappale jolloin itsekkin rupeaa miettimään omia asioita ja pohtimaan kuinka tärkeitä omat läheisensä ja sukulaiset ovat. Myös animaatio siinä kohtauksessa oli toteutettu tosi hyvin ja hahmojen tunteet olivat aidot.

Läheiset ovat tärkeitä
(Copyright: Studio Ghibli)






Mizunuma on hyvä laulamaan oikeesti :P
(Copyright: Studio Ghibli)












Toinen kohtaus joka leffassa suorastaan nauratti oli poikien pitämä kokous koska he vastustivat kerhohuoneen tuhoamista ja samalla kaikki rupesivat puhumaan ja tappelemaan sai kunnon naurut tästä kohtauksesta. Mutta tämä huvi kesti vielä tovin kunnes Shun rohkeasti hyppää takaalta pöytien päälle ja lavalle ja hän sanoo mielestäni hienosti lauseen että jos kaikki vanha ja tärkeät asiat hävitetään kulttuurista niin silloin ei ole mitään mahdollisuuksia tulevaisuudelle. Puheen jälkeen rehtori tuli katsomaan tilannetta ja kaikki rupesi laulamaan siinä se oli kanssa huvittava kokemus itselleni kun koko hahmokunta alkaa vain laulamaan :DD

Maisemat ja Animaatio:

Taianomainen animaatio herää eloon elokuvassa
(Copyright: Studio Ghibli)














Yokohama on toteutettu erittäin hyvin leffassa ja kaikki on suunnilleen yksityiskohtaisetsi kuvattu. Meri näyttää aidolta samoin jotkut rakennukset. Katsojat voikin vapaasti ihmetellä miten ihmeessä Goro on saanut tämmöisen aidolta tuntuneen maiseman ja animaation heräämään eloon. Aluksi oudostelin itse tätä animaatiota koska huomasin selvästi että se oli hiukan eri tyyliä kun ghiblin edellisessä elokuvassa kätkijöissä. Mutta äkkiä siihen tottui ja lopulta animaatio sopi elokuvaan kun nakutettu. Missään vaiheessa elokuvaa ei näyttänyt siltä että se olisi jotenkin tökki nyt tai huonontanut laatua päinvastoin Goro onnistui tekemisissään ja hyvä niin.


Hahmokaarti:

Ghiblin elokuvissa tuntuu olevan aina paljon hahmoja ja joka kerta ne näyttävät kaikki ihan erilaisilta ja heillä on omat tunnepiirteet ja kiinnostuksen kohteet, En vieläkään voi käsittää sitä miten ihmeessä Miyazaki saa kaikista hahmoista niin erilaisia ja upeita kokonaisuuksia. Mies on selvästi legenda jo hahmojen luonnissa. Elokuva tarjoaa monenlaisia hahmoja jolloin jokaisella katsojalla on mahdollisuus tutustua omalaatuiseensa hahmoon ja varmasti löytää jonkun pidettävän henkilön. löytyy fysiikkaneropatteja, siivoojia, kova äänisiä miehiä, juoruilevia tyttöjä, ihastumista ja vaikka mitä. Ajattelin mainita tässä nyt ainakin pari tärkeää henkilöä joten tästä se lähtee.


Presidentillä on vähän liiankin hauskaa :P
(Copyright: Studio Ghibli)















Umi Matsuzaki = Iloinen ja pirteä koululaistyttö joka on aina ystävällinen toisille eikä tappele vanhempiensa kanssa hän on seikkailunhaluinen, mukava, ujo hahmo.

Shun Kazama = Outo, seikkailunhaluinen, tiedonjanoinen nusumuori poika joka haluaa aina tietää asioita esim. omasta isästäänsä, rohkea.

 H
Sora Matsuzaki = Umin pikkusisko joka on ihastunut satamassa asuvaan Shuniin. Sora on iloinen, ystävällinen, auttavainen, rohkea.

Shirō Mizunuma = Viisas, päätöstentekijä, johtaja, oppilaskuntaa ja toimii päämiehenä joka ottaa vastuun kaikista kokouksista sun muista järjestelyistä.




Musiikki ja Efektit:

Elokuva on suorastaan kokonaan musikaallinen mikä on vain hyvä. Olen aina pitänyt Ghiblin sävellyksistä koska ne sopivat elokuvien kohtauksiin juuri eikä melkein. Ja tässä elokuvassa oli käytetty eri musiikki teemoja hyvin löytyi jazzia, swengiä, ja hiukan vanhempaa musiikkia. Mutta oli kyllä semmosta musiikkia että kyllä sitä ilolla kuunteli. Efektit olivat taas kerran upeita. Niin kuin mainitsin jo tosta animaation laadusta niin täytyy kyllä sanoa että meri näytti todella hyvältä kirkastumis efektin kanssa. Se loi aidon kuvan oikeasta merestä. Samoin sumuefekti oli todella hieno ja sitä oli osattu käyttää hyvin elokuvassa.


Kaiken Kaikkiaan:

Loppuen lopuksi Kukkulan tyttö ja sataman poika on koskettava ja intoa täynnä oleva elokuva joka jaksaa viihdyttää monipuolisella hahmokaartillaan ja maisemillaan. Juoneen leffa pääsee käsiksi aika hyvin ja loppussa katsoja jo tietääkin hyvin kaiken ja miksi sitä ja tätä tapahtui. Vaikka et pitäisi Japanilaisista animaatio leffoista ollenkaan niin suosittelen silti katsomaan tämän koska voin todeta että tämä leffa on näkemisen arvoinen tunsi Studio Ghiblin leffoja tai ei. Mutta ehdottomasti jos olet Studio Ghibli leffojen fani niin luvassa on taattua laatua ja varmasti hauskoja hetkiä tämän fantastisen ja loistavan elokuvan parissa. Nyt vain odottelemaan sitä DVD julkaisua joka ilmeisesti saapuu parin kuukauden päästä ei muuta kun julkaisupäivänä ostamaan omiin ghibli kokoelmiinne tämä leffa.

Hyvää:
- Kiinnostava juoni
- paljon hahmoja
- Animaatio näyttää upealta
- Musiikki on taianomaista
- Hahmojen kehittyminen

Huonoa:
- Ei mikään :)

Arvosana: 10 / 10





























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti